* 4.8.2009

+ 13.3.2019

" Minä olen nyt tuuli

joka on aikansa tuullut

sitten kääntynyt

mennyt muille maille

Mutta rakkauden 

sen minä jätin sinulle

heiluttamaan iltaisin verhoja

suhisemaan heinikossa

sipaisemaan poskeasi"

(- Hanna Lind-)

* 1.9.2004

+ 8.12.2016

• "Tiedän, olet surullinen ja sinua pelottaa
• Sillä tunnen kyyneleesi, jotka turkkini kostuttaa.
• Silti ota syliisi vielä kerran
• ja sano sanat, jotka toiveeni ois
• Koska välität minusta tuhannen verran
• annat minun nukkua tänään pois"
  

* 24.11.2010

+ 4.4.2015

• "Sitten anna minun mennä
• kun on aika lähteä
  
• Kerro kuinka unelmoimme
  
• joka kevät yhdessä.
• Sitten anna minun mennä
• Kerro kevään linnuista
• Kuinka kaunis onkaan taivas
• Kuinka kaunis uusi kevät ihana.
  Pyydän, ethän enää silloin
• kannusta ja rohkaise
• ethän pyydä että jäisin elämään.
• Säästä minut hiljaa vain:
• irti päästä,
• - olet vapaa lähtemään."
  

*9.5.2007

+3.6.2014

"Sitten kun kukkanen kesän on nähnyt

hajoo se maahan, on multaa.

Näät sen silti kukkana aina,

muistot on kalleinta kultaa."

*16.9.2005

+ 1.12.2013

"Nyt kun päättyy yhteinen retki

sinä katsot, katsot vain-

Mutta sylissäni vielä

sinä nuolet kädenselkää

Ja minä tiedän, että et sinä siellä

metsän peitossa peikkoja pelkää."

* 3.10.2002

+ 30.8.2011

• "Niin monet kerrat tähän rantaan
• olemme tulleet ennekin
• Jättäneet kahdet jäljet santaan
• Nyt yhdet vain vie takaisin.
• Siis hyvää matkaa ystäväni
• En enää puhu enempää.
• Tärkeimmän tiedät, ja se riittää.
• Muu on yhdentekevää."

* 2.4.1999

+ 5.7.2010

• "Minä katsoin sinua pitkään
• ja hellästi silittelin
• Ja mietin, lieköhän ketkään
• silmin niin viisahin
• minulle katsetta luoneet,
• tai hellyyttä hellempää,
• tai ystävyyttä suoneetmi aina ymmärtää? 
• Sinä teit sen joka hetki,
• minunlaistani palvoit ain
• Ja nyt kun päättyy yhteinen retki

• -sinä katsot, katsot vain
  *****
  Ennen kuin silmät sammuivat
  minä  kerroin oravista
  Joita eläinten taivaassa haukkua saa
  Ihan kaikista puiston puista.
  Ja sitten se vaipui, vaipui vaan
  Ja kuono kylmeni kokonaan
  Sitä pitelin vieläkin polvillain
  Ja tietenkin myös
  sitä sieluaan-